Jyväskylä

Helsinki

Kampaaja pääsi kampaajalle

14.4.2019
Emmi

Lapsena minua ärsytti suuresti seuraava aikuisten suusta usein kuultu lausahdus: älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon. Miten röyhkeää kaksinaismoralismia! Sinun on pakko käyttää pyöräilykypärää, vaikka en itse sitä käytä. Sinun on pakko syödä parsakaalia, vaikka en itse sitä syö. Sinun on pakko mennä aikaisin nukkumaan, vaikka valvon itse myöhään. Miksi? No siksi, kun minä sanon. Koska minä tiedän paremmin.


Myöhemmin olen jäänyt rysän päältä kiinni käyttäessäni itse samaa fraasia. Tästä aiheesta voisi repiä pitkänkin tekstin; miksi on niin helppoa ohjeistaa muita, mutta ei itseään? Miksi aikuinen ihminen ei kykene olemaan uskottava auktoriteettihahmo itselleen? 


Kirjoitin jo jonkin aikaa sitten blogitekstin hiustenkasvattamisesta, jonka voit lukea täältä. Yksi tärkeimmistä neuvoistani asiaan liittyeen oli ja on edelleen, että kasvatusprojektin aikana kannattaa käydä leikkauttamassa hiuksiaan säännöllisesti. Näin välttää sinne tänne hapsottavat latvat, sekä epämääräiset no-tässä-nyt-on-kasvatus-meneillään-mallit ja hiukset pysyvät helpommin hallittavissa alusta loppuun. Voin rehellisesti sanoa, että minun pienessä mielessäni on paljonkin tietoa hiusten kasvattamisesta. Näin ollen voisi kuvitella, että noin vuosi sitten aloittamani oma kasvatusprojektini olisi sujunut oppikirjan mukaisesti. Juu ei.



Nappasin yllä olevan selfien vuosi sitten helmikuussa. Pian tämän jälkeen minuun iski into kasvattaa hiuksiani hieman pidemmäksi.
Meni useampi kuukausi, ennen kuin tajusin ottaa hiusten kuntoa vahvistavan tehohoitoaineen säännölliseen käyttöön. Johan helpottui latvojen kunnossapito, eikä muotoiluraudan käyttö enää tehnyt hiuksista rapsakoita. Hiukseni eivät myöskään ole saksia juurikaan nähneet, mitä nyt muutamaan otteeseen tylsillä kotisaksilla nyrhityt otsahiukset. 


Perjantaina pääsin istumaan asiakkaan tuoliin Millan käsiteltäväksi. Hävettää tunnustaa, että edellisestä leikkauskerrasta on jo suunnilleen 7-8 kuukautta. Tarvetta olisi ollut jo ennen joulua, mutta jotenkin se vain jäi tekemättä. Huonokuntoiset latvat harsottivat vähän joka suuntaan ja takkuuntuivat helposti hoitoaineista ja öljyistä huolimatta. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, kokonaisuus oli lähempänä moppia, kuin itseään kunnioittavan kampaajan hiuksia. 


Värin suhteen ei tehty mitään sen kummempaa, perustyviväri ja latvoihin hieman sävyä ja kiiltoa. Pääroolissa tässä makeoverissa oli leikkaus.


On luksusta, kun kampaaja pääsee asiakkaaksi! Saa itse hengähtää hetken ja nauttia siitä, että joku muu häärää ympärillä ja laittaa hiukset alusta loppuun kuntoon. Saa itse kokea sen saman ilon ja innostuksen, jonka yleensä näkee asiakkaissaan. 



Eron todellakin huomaa, suurkiitos vielä Millalle! Jospa seuraava leikkauskerta olisikin edes viimeistään puolen vuoden päästä.


Nähdään Teoksessa!
-Emmi
 

Sähköpostiosoite on pakollinen tieto, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Ei kommentteja.