Jyväskylä

Helsinki

Työminä vs. minä

18.11.2018
Emmi

Elämä on silkkaa roolipeliä. Jokainen varmasti tiedostaa käyttäytyvänsä eri tavalla eri tilanteissa. Kotona löhöillään rennosti verkkareissa ja tukka sotkuisena. Nauretaan typerille vitseille ja tanssitaan vapautuneesti lempikappaleiden tahtiin. Katsellaan telkkarista sen luokan hömppää, ettei sitä kehtaisi myöntää julkisesti. Annetaan surutta tiskien ja sotkujen kertyä laiskuuspuuskan iskiessä. Suorastaan syntisen rentouttavaa!

Tilanne on toinen, kun saavutaan työpaikalle. Harteilla painaa vastuu tehtävien hoitamisesta aikataulun mukaisesti. Ylle puetaan univormu, jos nyt ei konkreettisesti niin ainakin vertauskuvauksellisesti. Yrityksen imagoon heijastuu kaikki, mitä työajalla tekee, joten omien impulssiensa vietäväksi huoletta heittäytyminen ei välttämättä kannata. Omat mielihalut joutuvat väistymään velvollisuuksien tieltä. Onko rennolla kotiminällä ja asiallisella työminällä mitään yhteistä, vai pitäisikö nämä roolit pitää tiukasti erillään?

Psykologi Pekka Järvinen puhuu Tehy-lehden haastattelussa siitä, kuinka oman persoonallisuutensa taakse ei voi työpaikalla piiloutua. Aikuisten ihmisten pitää osata muokata käytöstään työpaikalle sopivaksi ja sen vaatiminen ei ole kohtuutonta. ”Tällanen mä nyt vaan oon, en mä voi sille mitään” ei ole pätevä selitys epäasialliselle käytökselle ja tämän tärkeys korostuu varsinkin asiakaspalveluammateissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työpaikalla pitää osata kohdella asiakkaita ja muita työyhteisön jäseniä kunnioittavalla tavalla. Kaikista ei todellakaan tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Kannattaa muistaa, että omalla käytöksellään pystyy vaikuttamaan yleiseen ilmapiiriin yllättävän paljon.

Persoonallisuus on yksi Teoksen arvoista. Haluamme varmistaa, että jokaista asiakastamme kohdellaan yksilönä ja tavoitteenamme on korostaa heidän omaa, ainutlaatuista persoonaansa kokonaisuuteen sopivalla hiustyylillä. Meille on tärkeää myös se, että tiimimme jäsenet saavat tuoda omaa persoonallisuuttaan esiin. Luovilla ihmisillä on usein vahva tarve ilmaista itseään ja se näkyy esimerkiksi vaatevalinnoissa, tatuoinneissa ja huumorintajussa. Samaan aikaan meidän täytyy pitää huolta siitä, että työpaikka on työpaikka, eikä toinen koti. Omaa persoonaansa ei tarvitse sammuttaa työpäivän ajaksi, mutta sen täytyy päästää työminä kuskin paikalle.

Ihminen on yhdistelmä erilaisia rooleja, joiden avulla sopeudumme erilaisiin tilanteisiin. Jokainen niistä on yhtä tärkeä ja tarpeellinen. Työminä pitää ohjat käsissään työajalla ja rennosti kotona löhöilevä minä antaa tilaisuuden palautumiselle. Molemmat ovat arvokkaita palasia minuudesta ja ehkäpä ne ovat myös hyödyllisiä toisilleen. Laiskottelu kotona ei voi jatkua ikuisesti, sillä joskus ne tiskitkin on pakko hoitaa. Silloin voi antaa skarpimman työminän astua hetkeksi puikkoihin. Ylisuorittaminen töissä taas johtaa helposti uupumisen polulle, joten rennomman kotiminän hyödyntäminen taukojen aikana voi hyvinkin auttaa jaksamisessa.

Laiskaa sunnuntain jatkoa täältä omalta kotisohvaltani :)

Nähdään Teoksessa!

-Emmi

Sähköpostiosoite on pakollinen tieto, mutta sitä ei näytetä julkisesti.

Ei kommentteja.